Tuesday, November 5, 2019

Väestö kasvaa – miten kaikki ruokitaan?

Maailman väestö on viimeisen sadan vuoden aikana nelinkertaistunut alle kahdesta lähes kahdeksaan miljardiin, eikä kasvulle lievästä hidastumisesta huolimatta näytä tulevan loppua lähivuosina. Ihmiskunta on kehittänyt ydinaseen, lähettänyt ihmisiä Kuuhun ja tuottanut miljardikaupalla älypuhelimia, mutta aivan tavallisten elämän perustarpeidenkin täyttämiseen, kuten ruoantuotantoon, liittyy edelleen haasteita, jotka toisaalta myös muuttuvat ajan kuluessa.


Mistä on kyse? 

 

Egyptiläinen maan kyntämistä kuvaava
maalaus noin vuodelta 1200 eaa.
Aina neoliittisesta vallankumouksesta lähtien ihminen on pyrkinyt lisäämään maatalouden, ihmiskunnan pääasiallisen ravinnonlähteen, tuotantoa. On poltettu metsiä, vallattu uusia maa-alueita, rakennettu monimutkaisia kastelujärjestelmiä. Yhä uusia alueita ja keksintöjä on valjastettu maatalouden käyttöön, ja suurin osa maapallon ruoasta onkin nykyään kaupallisen tehomaatalouden tuottamaa.

Vielä 1950-luvulla YK pelkäsi, ettei maailma kykenisi tuottamaan ruokaa kuin enintään neljälle miljardille ihmiselle. Vuonna 2019 tiedämme kuitenkin, että maailman väestöstä noin seitsemän miljardia saa tarpeeksi syödäkseen. Aliravittuja ihmisiä on kuitenkin edelleen yli 800 miljoonaa ja toisaalta tehomaatalous on tuonut mukanaan lukuisia ongelmia. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen tehomaatalouden aiheuttamia ongelmia sekä pohdin, miten niitä voidaan ratkaista.


Mitkä ovat haasteet?


Yksi keskeisimmistä haasteista on tehomaatalouden aiheuttama rasitus maaperälle ja ympäröiville alueille. Jatkuva intensiivinen viljely ja esimerkiksi metsien hakkaaminen vähentää maata sitovaa kasvillisuutta, mikä altistaa alueen eroosiolle. Omat ongelmansa tuo myös ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä paikoittainen kuivuus: keinokastelu johtaa usein maaperän suolaantumiseen.

Toinen merkittävä ongelma on plantaaseilla usein käytetty monokulttuurinen viljely, jolloin alueella kasvatetaan ainoastaan yhtä tai kahta kasvia, mikä lisää torjunta-aineiden tarvetta ja heikentää biodiversiteettiä. Plantaasit ovat kyseenalaisia myös siksi, että ne ovat usein monikansallisten yhtiöiden rahakasviviljelyksiä, joiden tuotot valuvat ulkomaille samalla kun paikallisväestö kärsii ruokapulasta.

Broilerien tehotuotantoa Yhdysvalloissa.
Kolmas seikka on karjatalouteen eli kaikenlaiseen lihantuotantoon liittyvät ongelmat. Elintason noustessa ympäri maailmaa lihatuotteiden kysyntä on voimakkaassa kasvussa, jolloin yhä uusia metsiä kaadetaan viljelyalueiden tieltä. Jo tänä päivänä suurin osa viljellyistä ravintokasveista, joista osa soveltuisi hyvin ihmiselle ravinnoksi, päätyy eläinten rehuksi. Myös eläinten kohtelu ja niiden oikeudet aiheuttavat enenevässä määrin yhteiskunnallista keskustelua.

Kokonaisvaltaisesti voidaan myös todeta, kuinka kaikki nämä asiat vaikuttavat toisiinsa sekä ennen kaikkea erääseen globaaliin suurhaasteeseen, nimittäin ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi nautakarjatalous ja riisinviljely aiheuttavat valtavia metaanipäästöjä ja sademetsä joutuu väistymään öljypalmu- ja soijaplantaasien laajentuessa. Voimmekin siirtyä miettimään näihin haasteisiin ratkaisuja tässä edelleen kasvavassa maailmassamme.


Miten ongelmat voisi ratkaista?


Yhä useammat nykypäivän haasteet ovat globaaleja ongelmia, joita yksilön tai edes yksittäisen organisaation tai valtion on hankala ratkaista omin nokin, ja näin on myös ruoantuotannossa. Maailmanpoliittiset suhteet, globaali taloustilanne ja monikansalliset konsernit vaikuttavat kaikki ruoantuotantoon ja epäkohtien parantaminen vaatiikin usean eri tahon yhteistyötä ja kompromissejä.

Suuri osa maatalouden ongelmista liittyy joko maanviljelijöiden omaan tietämättömyyteen tai puutteelliseen poliittiseen kontrolliin. Esimerkiksi haitallisten torjunta-aineiden liiallista käyttöä voi ehkäistä lainsäädännöllä ja ohjeistamalla maanviljelijöitä pyrkimään monipuoliseen valikoimaan kasveja esimerkiksi yhden viljalajin sijaan. Eroosion välttämiseksi maatalousalueille kannattaa jättää myös metsätilkkuja ja esimerkiksi karjalauman kokoa miettiessä tulee ottaa huomioon, kuinka paljon karjaa käytettävissä oleva laidunta-alue kestää.

Reilun kaupan maanviljelijöitä
poimimassa teetä Malawissa.
Myös sosiaaliset ja eettiset näkökulmat tulee ottaa huomioon. Monet markkinoilla olevista tuotteista on sertifioitu kestävällä tavalla tuotetuiksi, jolloin kuluttaja voi omalla lompakollaan edistää kestävää maataloutta. UTZ-sertifioitu kahvi ja kaakao ovat vahvistetusti ympäristön kannalta kestävästi tuotettuja, kun taas vaikkapa Reilun kaupan banaaneja ostava asiakas voi olla vakuuttunut siitä, että maanviljelijä tulee toimeen maanviljelystä saamillaan tuloilla.

Nämä asiat saattavat parantaa ympäristön tilaa ja korjata tehomaatalouden epäkohtia, mutta eivät kuitenkaan ratkaise maailmassa edelleen olevaa nälkäongelmaa. On siis myös pohdittava, millä tavoin ruoantuotantoa voidaan lisätä. Yksi mahdollisuus on lihantuotannon vähentäminen, jolloin enemmän peltoalaa voitaisiin käyttää suoraan ihmisten ruoan kasvattamiseen. Tällöin vähenisivät myös kasvihuonekaasupäästöt ja kansanterveys voisi parantua etenkin kehittyneissä valtioissa, joissa lihankulutus on nykyään suurta.

Maailman maatalouspinta-alaa on lähestulkoon mahdotonta kasvattaa kestävällä tavalla, joten myös uudesta teknologiasta on etsittävä ratkaisuja haasteisiin. Muun muassa monet yhdysvaltalaiset ja israelilaiset yritykset kehittävät teknologiaa, jolla voisi tulevaisuudessa tuottaa markkinoille synteettistä lihaa. Toiset yritykset taas rakentavat bioreaktoreja, joissa voitaisiin vähillä resursseilla kasvattaa paljon ravintoa, esimerkiksi vihanneksia. Myös geenimuuntelua tutkitaan maailmanlaajuisesti, jotta voitaisiin kehittää kestävämpiä kasveja ja siten kasvattaa satoja.

Kalankasvatusta Norjan rannikolla.
Apua voi löytyä myös vedenpinnan alapuolelta. Vaikka maailman luontaiset kalakannat ovat käytännössä kokonaan hyödynnettyjä, on edelleen mahdollista lisätä kalojen ja muiden merenelävien
tuotantoa vesiviljelyn avulla. Etenkin Aasian maat ovat viime vuosikymmeninä moninkertaistaneet vesiviljelytuotantoaan, mutta tuotantotavan merkityksen arvellaan kasvavan merkittävästi tulevaisuudessa, myös länsimaissa ja Afrikassa.

Mutta onko ruoantuotantoa oikeastaan tarvetta kasvattaa? Kysymys voi kuulostaa oudolta, mutta itse asiassa maailman nykyinen ruoantuotanto riittäisi kymmenen miljardin ihmisen ruokkimiseen. Kuten aiemmin mainittu, on ruokaa käytännössä kuitenkin tarpeeksi vain seitsemälle miljardille, joten noin kolmasosa tuotetusta ruoasta ei koskaan pääse ihmisten vatsoihin asti.

Puolet hävikistä tulee tuotanto- ja kuljetusvaiheessa. Hävikin vähentämiseksi jäähdytysmenetelmiä ja varastotiloja tulisi kehittää etenkin kuumilla seuduilla. Lisäksi myös pitkiä kuljetuksia tulisi välttää, onhan lähiruoka sitä paitsi muutenkin ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Toinen puolikas on kotitalouksien hävikkiä, eli täysin turhaan roskiin menevää ruokaa. Siinä missä esimerkiksi keskimääräinen suomalainen heittää yli 20 kilogrammaa ruokaa roskiin joka vuosi, nähdään köyhemmissä maissa nälkää. Ongelma ei siis olekaan niinkään ruoan määrässä vaan siinä, miten se jakautuu eri väestönosille eri alueilla.


Mitä tulee siis tehdä?


Aloitin tämän blogikirjoituksen kirjoittamisen reilu vuorokausi sitten, ja sinä aikana maailman väkiluku on kasvanut Oulun kaupungin verran. "Ruoka on suurin kriisi tällä vuosisadalla", sanoo biotekniikan tohtori Lauri Reuter.

Ihmiskunta on kuitenkin löytänyt ratkaisuja mitä vaikeimpiin ongelmiin ja kehittänyt yhä uusia teknologisia keksintöjä. Poliittisella päätöksenteolla voidaan vaikuttaa ympäristöongelmiin, kuten sademetsien hakkuisiin ja vaarallisten torjunta-aineiden käyttöön. Yritykset voivat kehittää innovaatioita tuotantomenetelmien tehostamiseksi. Jokainen meistä voi vaikuttaa suosimalla vastuullisesti tuotettua ruokaa ja vähentämällä omaa ruokahävikkiään.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n pääsihteerin José Graziano de Silvan mukaan nälkä voidaan hyvällä lykyllä poistaa jo tällä vuosisadalla. Ylläpitämällä toivoa ja toimimalla aktiivisesti ihmiskunta kykenee mitä luultavimmin ratkaisemaan tämänkin ongelman.



 

Ali Ylikoski
Oulun normaalikoulun lukio 18A

4.–5.11.2019



Lähteet

 


 

Kuvat 


Posted by at 7 comments:

Sunday, November 3, 2019


Blogipostaus: Metsät – arvokas luonnonvara












                                                                                                                                                            Lassi ja Iikka
                                                                                                                                                            Norssi
                                                                                                                                                            2019



Sisällysluettelo

1.  Johdanto
2.  Olennaista
2.1. Metsätalous maailmalla
2.2. Metsätalous Suomessa (Tutkimuskysymys)
2.3 Sademetsät
2.4 Ilmastonmuutos (Tutkimuskysymys)
3.  Pohdinta
4.  Lähteet


                 






1.  Johdanto

Metsä on uusiutuva luonnonvara ekosysteemipalveluineen. Suomalaisille se on hyvin tuttua maastoa, missä käydään muun muassa virkistäytymässä ja keräämässä marjoja. Suomi onkin Euroopan metsäisin maa, jos lasketaan metsien muodostaman pinta-alan suhdetta koko maan pinta-alaan. Suomessa metsillä on ollut taloudellista merkitystä jo kauan; puista saatava terva ja puu itsessään oli tärkeää kauppatavaraa jo keskiajalla. Suomen teollistuminen lähti liikkeelle sahateollisuudesta, ja metsäteollisuuden tuotteet muodostavat vieläkin hyvin merkittävän osuuden Suomen vientituotteista. Maailmasta löytyy silti moniaa maita, jotka voittavat Suomen metsäteollisuuden suuruudessa vaivattomasti. Maailmanlaajuisesti metsäteollisuuden tuotteiden kysyntä on suuri, mikä voi koitua hyvinkin haitalliseksi metsille ympäri maapalloa. Kestävä metsätalous ei ole kovin näkyvää monessakaan metsäteollisuuden kärkimaassa, ja metsiä kaadetaan – myös poltetaan – istuttamatta uutta metsää tilalle. Tässä blogipostauksessa selvitetään, mitä on kestävä metsätalous, ja miten se näkyy etenkin Suomessa. Toinen keskeinen aihe on ilmastonmuutos; mikä on metsien rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja myös kiihdyttämisessä.







2.  Olennaista
2.1 Metsätalous maailmalla

Kiteytettynä metsätalous merkitsee puun myymistä ja sen jalostamista metsäteollisuustuotteiksi. Osa maailman metsistä ovat niin sanottuja talousmetsiä, eli ne ovat metsäteollisuutta varten ylläpidettyjä. Talousmetsät ovat usein yhdestä puulajista koostuvia metsiä; ne on istutettu järjestelmällisesti niin, että ne ovat helposti kaadettavissa myöhemmin, kun puut kasvavat tarpeellisen kokoisiksi. Metsien järjestelmällisyys antaa niille hieman tylsän ulkonäkönsä:

   Kuvahaun tulos haulle talousmetsä
Silvarium.cv



Suuria puutavaran vientimaita maailmassa ovat esimerkiksi Yhdysvallat ja Brasilia. Brasilian Amazonin sademetsää kaadetaan nopeaa tahtia laiduntilan vuoksi, ja puusta jalostettua sellua myydään ympäri maailmaa. Brasilian lisäksi myös kolmen valtion rajasaari, Borneo, on kokenut nopeaa sademetsien häviämistä. Näillä alueilla metsätalous ei toteudu erittäin kestävään malliin, eikä uutta metsää välttämättä istuteta. Sen lisäksi se sademetsä, mikä kasvaa kaadetun sademetsän tilalle, on huomattavasti yksinkertaisempaa metsää, jossa biodiversiteetti on heikentynyt. Metsäteollisuustuotteiden suuri kysyntä ja kestämätön metsäteollisuus ovat luoneet haasteen maapallomme metsille; kestävää metsätaloutta tarvitaan.










2.2 Tutkimuskysymys: metsätalous Suomessa

Kuten johdannossa jo saatettiin korostaa, metsätalous on ollut pitkään tärkeä osa Suomen taloutta. Kemia- ja metalliteollisuuden jälkeen se on merkittävin teollisuuden ala. Suomen valtion metsää hoitavat pääasiassa valtion liikelaitoksen, metsähallituksen, tytäryhtiöt. Metsähallinto valvoo sitä, että metsätaloudessa - etenkin hakkuissa – otetaan huomioon monet tärkeät seikat; näin toteutetaan kestävää metsätaloutta. Kestävä metsätalous kattaa 3 ulottuvuutta: ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen. Ekologisesti harjoitettu metsätalous takaa sen, että ekosysteemien biodiversiteetti ei vahingoitu, ainakaan suuresti. Sosiaaliseen kestävyyteen liittyy esimerkiksi se, että metsien käyttö tyydyttää kaikkia kansalaisia, oli sitten halu ostaa sellua tai suojella ympäristöä. Kulttuuriseen kestävyyteen voi yhdistää sen, että suomalaiset perinteisesti liikkuvat luonnossa, ja että he voivat myöhemminkin harrastaa tätä. Suomessa metsien käytössä otetaan pitkälti nämä asiat huomioon. Valtio ei omista kaikkea metsää, vaan eri toimijat, kuten kunnat ja yksityiset henkilöt voivat omistaa metsää ja käyttää sitä omaan tarkoitukseensa. Suomessa on valtava määrä metsäisiä kansallispuistoja ja luonnonsuojelualueita; tämä ei ainoastaan suojele paikallisekosysteemejä, vaan tarjoaa myös virkistäytymismahdollisuuksia kansalaisille. Tutkimuskysymys siis kuului: miten kestävä metsätalous näkyy Suomessa? Aika hyvin. On jopa laissa määritelty, että puuhakkuiden yhteydessä tulee istuttaa uutta metsää tilalle. Suomessa ei ole huolta metsäkadosta.



2.3 Sademetsät

Sademetsiä esiintyy päiväntasaajan seuduilla, koska ne tarvitsevat paljon lämpöä ja kosteutta. Brasilian Amazonissa sekä Kongon demokraattisessa tasavallassa sijaitsevat suurimmat sademetsäalueet. Sademetsät ovat yksi suurimmista hiilinieluista, mutta siitä huolimatta sademetsien hakkuu ja hyödyntäminen on ollut runsasta viime vuosina. Hakkuiden seurauksena metsistä vapautuu suuria määriä kasvihuonekaasuja, mikä kiihdyttää jo valmiiksi nopeaa ilmaston lämpenemistä. Syitä metsien hakkuille ovat muun muassa lisääntyneet karjalaitumet sekä öljypalmu- ja soijaplantaasit. Biodiversiteetti kärsii huomattavasti sademetsien raivauksista. Sademetsät ovat tyypillisesti todella runsaslajisia. Raivausten jälkeen sademetsän tilalle alkaa kasvamaan uutta sademetsää, jonka lajisto on paljon köyhempi kuin ennen. Tätä lajistoltaan köyhempää sademetsää kutsutaan nimellä sekundaarinen sademetsä. Primaarinen sademetsä on tämän vastakohta eli alkuperäinen ja runsaslajinen sademetsä. Sademetsissä sijaitsee paljon ainutlaatuisia lajeja, joita ei esiinny muualla. Hakkuiden myötä monet lajit ovat uhattuina kuolla sukupuuttoon.





Kuva: Borneon saaren metsähakkuiden vaikutukset sademetsien pinta-alaan

               
Grida.no











2.4 Tutkimuskysymys: ilmastonmuutos

Puuta pidetään ympäristöystävällisyyden symbolina, eikä ilman mitään syytä. Metsät - toisen enemmän toiset vähemmän - ovat hiilinieluja; ne sitovat ilmakehästä hiilidioksidia, joka on kasvihuonekaasu ja kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Ja mikä saattaa tulla yllätyksenä monille, puut saavat massansa yli 90-prosenttisesti ilmasta, hiilidioksidista. Etenkin nuori ja nopeasti kasvava puu on tehokas hiilinielu. Tämän takia metsienhakkuu ei aina ole niin huono vaihtoehto; jos istutetaan uusi puu, se tulee sitomaan lisää hiilidioksidia. Puu, joka kaadetaan, taas pitää sidotun hiilidioksidin itsessään puutuotteenakin.  Lähtökohtaisesti metsien hakkuu ei kuitenkaan ole ilmastoystävällistä. Vanhojen aarniometsien – kuten Amazonin sademetsän - kaataminen vapauttaa runsaan määrän hiilidioksidia ilmaan, jota on ollut varastoituneena metsässä jo vuosien ajan. Oli miten oli, ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta on tärkeää, että metsää on pystyssä. Metsät eivät ainoastaan sido hiiltä, ne myös yhteyttävät happea ilmakehään. 





3.  Loppupohdinta

Aiheesta saattaa herätä huolia ja kysymyksiä; pitäisikö metsien hakkuista olla huolissaan? Maailmanlaajuisestihan metsäkato on erittäin vakava ongelma; metsiähän kaadetaan niin kovaa vauhtia, että jalkapallokentän kokoinen alue metsää katoaa joka toinen sekunti. Tätä vauhtia maamme metsät varmasti katoavat ajan kuluessa? Ehkä eivät täysin, mutta paljon vähemmän metsää maapallolla tulee tulevina vuosikymmeninä todennäköisimmin olemaan. Suomen ja monien muidenkin maiden tilanne ei kuitenkaan ole niin kriittinen; kestävästi harjoitettu metsätalous takaa sen, että meillä on runsaasti metsää missä viihtyä. Monissa maissa on myös paljon kolmannen sektorin toimintaa, jossa puita istutetaan joko ilmaiseksi, tai pienehköä maksu vastaan. Tälläkin hetkellä monet tunnetut Youtube-henkilöt mainostavat hanketta, jonka tavoitteena on istuttaa 20 miljoonaa puuta. Positiivista kehitystä metsien suojelemiseksi näkyy kaikkialla, mikä tuo tietenkin hymyn huulille. Uusien sukupolvien asenteet ympäristöasioihin mahdollistaa hypoteesin heittämisen: puita tulee vielä olemaan ja ihan riittävissäkin määrin, kun niistä nyt välitetäänkin niin paljon.






4.  Lähteet

https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsat-ja-ilmastonmuutos/
http://www.metsa.fi/
http://www.metsa.fi/ilmastoviisas
https://mmm.fi/metsat/metsatalous
https://en.wikipedia.org/wiki/Forestry
Manner 3: yhteinen maailma
https://mmm.fi/metsat/metsatalous/metsatalouden-kestavyys
Iikan ja Lassin aivot

Posted by at 5 comments:
Subscribe to: Posts (Atom)