Väestö kasvaa – miten kaikki ruokitaan?

Maailman väestö on viimeisen sadan vuoden aikana nelinkertaistunut alle kahdesta lähes kahdeksaan miljardiin, eikä kasvulle lievästä hidastumisesta huolimatta näytä tulevan loppua lähivuosina. Ihmiskunta on kehittänyt ydinaseen, lähettänyt ihmisiä Kuuhun ja tuottanut miljardikaupalla älypuhelimia, mutta aivan tavallisten elämän perustarpeidenkin täyttämiseen, kuten ruoantuotantoon, liittyy edelleen haasteita, jotka toisaalta myös muuttuvat ajan kuluessa.

Mistä on kyse? 

 

Egyptiläinen maan kyntämistä kuvaava
maalaus noin vuodelta 1200 eaa.

Aina neoliittisesta vallankumouksesta lähtien ihminen on pyrkinyt lisäämään maatalouden, ihmiskunnan pääasiallisen ravinnonlähteen, tuotantoa. On poltettu metsiä, vallattu uusia maa-alueita, rakennettu monimutkaisia kastelujärjestelmiä. Yhä uusia alueita ja keksintöjä on valjastettu maatalouden käyttöön, ja suurin osa maapallon ruoasta onkin nykyään kaupallisen tehomaatalouden tuottamaa.

Vielä 1950-luvulla YK pelkäsi, ettei maailma kykenisi tuottamaan ruokaa kuin enintään neljälle miljardille ihmiselle. Vuonna 2019 tiedämme kuitenkin, että maailman väestöstä noin seitsemän miljardia saa tarpeeksi syödäkseen. Aliravittuja ihmisiä on kuitenkin edelleen yli 800 miljoonaa ja toisaalta tehomaatalous on tuonut mukanaan lukuisia ongelmia. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen tehomaatalouden aiheuttamia ongelmia sekä pohdin, miten niitä voidaan ratkaista.

Mitkä ovat haasteet?

Yksi keskeisimmistä haasteista on tehomaatalouden aiheuttama rasitus maaperälle ja ympäröiville alueille. Jatkuva intensiivinen viljely ja esimerkiksi metsien hakkaaminen vähentää maata sitovaa kasvillisuutta, mikä altistaa alueen eroosiolle. Omat ongelmansa tuo myös ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä paikoittainen kuivuus: keinokastelu johtaa usein maaperän suolaantumiseen.

Toinen merkittävä ongelma on plantaaseilla usein käytetty monokulttuurinen viljely, jolloin alueella kasvatetaan ainoastaan yhtä tai kahta kasvia, mikä lisää torjunta-aineiden tarvetta ja heikentää biodiversiteettiä. Plantaasit ovat kyseenalaisia myös siksi, että ne ovat usein monikansallisten yhtiöiden rahakasviviljelyksiä, joiden tuotot valuvat ulkomaille samalla kun paikallisväestö kärsii ruokapulasta.

Broilerien tehotuotantoa Yhdysvalloissa.

Kolmas seikka on karjatalouteen eli kaikenlaiseen lihantuotantoon liittyvät ongelmat. Elintason noustessa ympäri maailmaa lihatuotteiden kysyntä on voimakkaassa kasvussa, jolloin yhä uusia metsiä kaadetaan viljelyalueiden tieltä. Jo tänä päivänä suurin osa viljellyistä ravintokasveista, joista osa soveltuisi hyvin ihmiselle ravinnoksi, päätyy eläinten rehuksi. Myös eläinten kohtelu ja niiden oikeudet aiheuttavat enenevässä määrin yhteiskunnallista keskustelua.

Kokonaisvaltaisesti voidaan myös todeta, kuinka kaikki nämä asiat vaikuttavat toisiinsa sekä ennen kaikkea erääseen globaaliin suurhaasteeseen, nimittäin ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi nautakarjatalous ja riisinviljely aiheuttavat valtavia metaanipäästöjä ja sademetsä joutuu väistymään öljypalmu- ja soijaplantaasien laajentuessa. Voimmekin siirtyä miettimään näihin haasteisiin ratkaisuja tässä edelleen kasvavassa maailmassamme.

Miten ongelmat voisi ratkaista?

Yhä useammat nykypäivän haasteet ovat globaaleja ongelmia, joita yksilön tai edes yksittäisen organisaation tai valtion on hankala ratkaista omin nokin, ja näin on myös ruoantuotannossa. Maailmanpoliittiset suhteet, globaali taloustilanne ja monikansalliset konsernit vaikuttavat kaikki ruoantuotantoon ja epäkohtien parantaminen vaatiikin usean eri tahon yhteistyötä ja kompromissejä.

Suuri osa maatalouden ongelmista liittyy joko maanviljelijöiden omaan tietämättömyyteen tai puutteelliseen poliittiseen kontrolliin. Esimerkiksi haitallisten torjunta-aineiden liiallista käyttöä voi ehkäistä lainsäädännöllä ja ohjeistamalla maanviljelijöitä pyrkimään monipuoliseen valikoimaan kasveja esimerkiksi yhden viljalajin sijaan. Eroosion välttämiseksi maatalousalueille kannattaa jättää myös metsätilkkuja ja esimerkiksi karjalauman kokoa miettiessä tulee ottaa huomioon, kuinka paljon karjaa käytettävissä oleva laidunta-alue kestää.

Reilun kaupan maanviljelijöitä
poimimassa teetä Malawissa.

Myös sosiaaliset ja eettiset näkökulmat tulee ottaa huomioon. Monet markkinoilla olevista tuotteista on sertifioitu kestävällä tavalla tuotetuiksi, jolloin kuluttaja voi omalla lompakollaan edistää kestävää maataloutta. UTZ-sertifioitu kahvi ja kaakao ovat vahvistetusti ympäristön kannalta kestävästi tuotettuja, kun taas vaikkapa Reilun kaupan banaaneja ostava asiakas voi olla vakuuttunut siitä, että maanviljelijä tulee toimeen maanviljelystä saamillaan tuloilla.

Nämä asiat saattavat parantaa ympäristön tilaa ja korjata tehomaatalouden epäkohtia, mutta eivät kuitenkaan ratkaise maailmassa edelleen olevaa nälkäongelmaa. On siis myös pohdittava, millä tavoin ruoantuotantoa voidaan lisätä. Yksi mahdollisuus on lihantuotannon vähentäminen, jolloin enemmän peltoalaa voitaisiin käyttää suoraan ihmisten ruoan kasvattamiseen. Tällöin vähenisivät myös kasvihuonekaasupäästöt ja kansanterveys voisi parantua etenkin kehittyneissä valtioissa, joissa lihankulutus on nykyään suurta.

Maailman maatalouspinta-alaa on lähestulkoon mahdotonta kasvattaa kestävällä tavalla, joten myös uudesta teknologiasta on etsittävä ratkaisuja haasteisiin. Muun muassa monet yhdysvaltalaiset ja israelilaiset yritykset kehittävät teknologiaa, jolla voisi tulevaisuudessa tuottaa markkinoille synteettistä lihaa. Toiset yritykset taas rakentavat bioreaktoreja, joissa voitaisiin vähillä resursseilla kasvattaa paljon ravintoa, esimerkiksi vihanneksia. Myös geenimuuntelua tutkitaan maailmanlaajuisesti, jotta voitaisiin kehittää kestävämpiä kasveja ja siten kasvattaa satoja.

Kalankasvatusta Norjan rannikolla.

Apua voi löytyä myös vedenpinnan alapuolelta. Vaikka maailman luontaiset kalakannat ovat käytännössä kokonaan hyödynnettyjä, on edelleen mahdollista lisätä kalojen ja muiden merenelävien
tuotantoa vesiviljelyn avulla. Etenkin Aasian maat ovat viime vuosikymmeninä moninkertaistaneet vesiviljelytuotantoaan, mutta tuotantotavan merkityksen arvellaan kasvavan merkittävästi tulevaisuudessa, myös länsimaissa ja Afrikassa.

Mutta onko ruoantuotantoa oikeastaan tarvetta kasvattaa? Kysymys voi kuulostaa oudolta, mutta itse asiassa maailman nykyinen ruoantuotanto riittäisi kymmenen miljardin ihmisen ruokkimiseen. Kuten aiemmin mainittu, on ruokaa käytännössä kuitenkin tarpeeksi vain seitsemälle miljardille, joten noin kolmasosa tuotetusta ruoasta ei koskaan pääse ihmisten vatsoihin asti.

Puolet hävikistä tulee tuotanto- ja kuljetusvaiheessa. Hävikin vähentämiseksi jäähdytysmenetelmiä ja varastotiloja tulisi kehittää etenkin kuumilla seuduilla. Lisäksi myös pitkiä kuljetuksia tulisi välttää, onhan lähiruoka sitä paitsi muutenkin ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Toinen puolikas on kotitalouksien hävikkiä, eli täysin turhaan roskiin menevää ruokaa. Siinä missä esimerkiksi keskimääräinen suomalainen heittää yli 20 kilogrammaa ruokaa roskiin joka vuosi, nähdään köyhemmissä maissa nälkää. Ongelma ei siis olekaan niinkään ruoan määrässä vaan siinä, miten se jakautuu eri väestönosille eri alueilla.

Mitä tulee siis tehdä?

Aloitin tämän blogikirjoituksen kirjoittamisen reilu vuorokausi sitten, ja sinä aikana maailman väkiluku on kasvanut Oulun kaupungin verran. "Ruoka on suurin kriisi tällä vuosisadalla", sanoo biotekniikan tohtori Lauri Reuter.

Ihmiskunta on kuitenkin löytänyt ratkaisuja mitä vaikeimpiin ongelmiin ja kehittänyt yhä uusia teknologisia keksintöjä. Poliittisella päätöksenteolla voidaan vaikuttaa ympäristöongelmiin, kuten sademetsien hakkuisiin ja vaarallisten torjunta-aineiden käyttöön. Yritykset voivat kehittää innovaatioita tuotantomenetelmien tehostamiseksi. Jokainen meistä voi vaikuttaa suosimalla vastuullisesti tuotettua ruokaa ja vähentämällä omaa ruokahävikkiään.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n pääsihteerin José Graziano de Silvan mukaan nälkä voidaan hyvällä lykyllä poistaa jo tällä vuosisadalla. Ylläpitämällä toivoa ja toimimalla aktiivisesti ihmiskunta kykenee mitä luultavimmin ratkaisemaan tämänkin ongelman.

 

Ali Ylikoski

Oulun normaalikoulun lukio 18A

4.–5.11.2019

Lähteet

 

• Brander, Nina & Hiekka, Sina & Paarlahti, Arttu & Ruth, Christina & Ruth, Olli: Manner 3 Yhteinen maailma. Otava
• Aliravittujen määrä on kasvanut, kertovat YK:n järjestöt. Yle Uutiset/STT (15.7.2019) <https://yle.fi/uutiset/3-10878602>
• Erdman, Jeremy: We produce enough food to feed 10 billion people. So why does hunger still exist? Medium (2.2.2018) <https://medium.com/@jeremyerdman/we-produce-enough-food-to-feed-10-billion-people-so-why-does-hunger-still-exist-8086d2657539>
• Luukkonen, Riikka: "Ruoka on suurin kriisi tällä vuosisadalla" – Tulevaisuuden ruoka tehdään atomeista ja valmistuu reaktoreissa, sanoo biotekniikan tohtori Lauri Reuter. Yle Uutiset (26.6.2019) <https://yle.fi/uutiset/3-10848898>
• Banis, Davide: How Israel Became The Most Promising Land For Clean Meat. Forbes (17.10.2018) <https://www.forbes.com/sites/davidebanis/2018/10/17/how-israel-became-the-most-promising-land-for-clean-meat>
• YK: Nälkä voidaan poistaa tämän sukupolven aikana. Turun Sanomat/STT (27.5.2015) <https://www.ts.fi/uutiset/maailma/775402/YK+Nalka+voidaan+poistaa+taman+sukupolven+aikana>

 

Kuvat 

• Maler der Grabkammer des Sennudem. The Yorck Project/Wikimedia Commons (2002/19.5.2005) <https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Maler_der_Grabkammer_des_Sennudem_001.jpg>
• Rana, Larry: Florida chicken house. Wikimedia Commons (3.4.2008) <https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Florida_chicken_house.jpg>
• Terry, Chris: Fairtrade tea farmers Malawi 2017. Fairtrade UK (2017) <https://www.fairtrade.org.uk/~/media/FairtradeUK/Media%20Centre/Fairtrade%20tea%20farmers%20Malawi%202017%20by%20Chris%20Terry.jpg>
• Lakseoppdrett. SINTEF <https://www.sintef.no/imagevault/publishedmedia/v37pytpq37e9z4wcfjfj/Ringvirkningsanalyse.jpg>
• People eating at restaurant. iStock/East Coast Radio (17.5.2019) <https://turntable.kagiso.io/images/Screen_Shot_2019-05-17_at_9.24.04_AM.width-800.png>